maanantai 6. heinäkuuta 2020

VASAMAN MAHTI Länsi-Suomi, 27.6.2020: Muke & Korkki. 28.6.2020: Sniper (akustinen), Genocide Wolves, Marder, Sielunvihollinen, White Minority, Mistreat


  

Jo kolmatta kertaa järjestetty keskikesän voimailu- ja RAC-tapahtuma Vasaman Mahti vedettiin tänäkin vuonna menestyksekkäästi läpi, vaikka taustalla vaikuttivat koronviruksen yhteiskunnalliset poikkeustoimet ja valkoisten vastaiseksi rasismihysteriaksi kiihotettu BLM-liikehdintä. Epätavallisista ajoista kertoo se, että jos tilaisuus olisi järjestetty kuukautta aikaisemmin, se olisi ollut ”laiton” pelkän osallistujamäärärajoituksen vuoksi.

Mikäli Vasamaa olisi siirretty nykyisestä ajankohdastaan kuukaudella eteenpäin, maailma saattaa olla BLM:n innoittamana sellaisessa noitavainojen syöksykierteessä, ettei piskuisen vasemmistomafian painostama virkavalta sallisi enää nationalisteille perustuslaillista kokoontumisvapautta. Niin tai näin, Vasaman Mahti järjestetään kaikissa mahdollisissa olosuhteissa jo periaatesyistä. Siinä ei tuulipukukansan lamauttaneen Sanna Marinin feministijuntan päätöksillä ole mitään merkitystä. Puhumattakaan globaalikapitalistien hyödyllisinä idiootteina toimivista punamusta-raakkujista, joiden akkamainen rohkeus ei riitä muuhun kuin halpamaisiin stasi-ilmiantoihin valtamedialle.

Tämänvuotisen tilaisuuden osallistujamäärä kaksinkertaistui viime vuoteen verrattuna, joten sekin kertoo omalta osaltaan, mikä on maamme radikaalien nationalistien asenne yhteiskunnassa manipuloituun loiskiehuntaan: Me ne frego!


Perjantai:

Viikonlopun alku oli viime vuoden tapaan rentoa yhteisoloa vapaamuotoisen voimailun, akustisen musiikin ja saunomisen parissa. Musiikista vastasi Mistreatin Muke ja Sniperin Korkki, mutta tällä kertaa he esiintyivät yhtä aikaa vuorotellen biisejään. Tuplakeikalla kitara siirtyi vain joka esityksen jälkeen toiselle musikantille poliittisesti epäkorrektin jutustelun ryydittämänä. Koska tällä Kymenlaakson voimakaksikolla riittää mieleenpainuvia ralleja, kolmetuntiseksi venähtäneellä keikalla aika kului kuin siivillä.

Vetovuoron ensimmäisenä aloittanut Muke soitti pääasiassa uuden soolo-albuminsa kappaleita, jotka upposivat perjantaitunnelmissa olleeseen yleisöön odotetusti. Tuore cd on saanut ylistävän vastaanoton kaikkialla sivistyneessä maailmassa, joten oli hienoa olla todistamassa sen kappaleiden ensimmäistä soittokertaa livenä. Kitaravahvistimen läpi akustisena vedetyt rieskan makupalat ”Rajalla”, ”Idästä tuulee”, ”Kenttäpostia”, ”Maaliskuun päivä” ja Mistreatin ”Kysymyksiä faijalle” olivat herkkua yleisölle, joka ei ollut päässyt kuukausiin kuulemaan elävää musiikkia. Keikka-arvostelijalle setin yksi sykähdyttävimmistä hetkistä oli göteborgilaisen Dirlewangerin ikivihreä ”Things I remember”, joka oli samalla Muken kumarrus takavuosien kotikaupungilleen.

Musiikillisen agitaation nuorempi tekijämies ei jäänyt skeneveteraanin varjoon, vaan Korkki heitti verevän show'n soittamalla laajasta tuotannostaan klassisimmat Sniper-biisit , joista parhaiten mieleen jäivät ”Moment of Truth”, ”White sluts”, ”Elämästä kuolemaan”, ”Waiting for the good times”” ja ”Isänmaa”.

Omien esitystensä lisäksi sooloartistit soittivat ja lauloivat yhdessä liudan kappaleita lähinnä Sniperin tuotannosta ja sota-ajan laulukirjasta. Muke ja Korkki soittivat kimpassa ainakin laulut ”Silmien välliin” (sali raikui reippaasta yhteislaulusta!), ”Käymme yhdessä ain”, ”KRP” (Sniper) ja After the Fire” (Skrewdriver). RAC-veteraanien keikka oli mitä mainioin lähtölaukaus helteisen viikonlopun pääkonsertille.


Lauantai:

Jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää varsinaissuomalaiselle luonnonkauniille konserttipaikalle alkoi valua henkilö- ja asuntoautojen letka koko Suomen rintamalta. Lauantain riennoissa väkimäärä vähintään kolminkertaistui perjantaiseen verrattuna. Voimamieskilpailu ja peräti kuusi kansallisradikaalia bändiä olivat hunajapurkki, joka veti puoleensa sitä osaa nationalistista liikettä, jolle pelkkä Internetissä ”osallistuminen” ei riitä.

Ruohonjuuritason kansallinen keihäänkärki on aina osannut arvostaa ruumiinkulttuuria toisin kuin jo fyysisestikin rappeutuneet systeemin vahtikoirat intersektionaalissaan. Globalistisen valtiovallan suojeluksessa oleville kehopositiivisille punaisille syöttiläille ei tulisi siksi mieleenkään järjestää voimamieskisoja, koska ne ylläpitävät ”fasistisia kauneusihanteita”. Heidän kannaltaan pahinta kisailussa on kuitenkin se, että siinä kilpailijat järjestyvät luonnolliseen hierarkiaan mitattavien tulosten perusteella. Vakava rikos pyhää tasa-arvototeemia vastaan!

Vasaman mahdissa ei uhrattu ajatustakaan kilarivasemmiston sanamaagiselle käsiteakrobatialle, vaan keskityttiin positiiviseen omaan tekemiseen, rappeutuneen modernin maailman vastaisen kulttuurin vahvistamiseen. Hyvin se on vahvistunutkin, sillä tämän vuotuiseen voimamieskisaan ilmoittautui toistakymmentä osallistujaa, joka on reilusti enemmän kuin edellisenä vuonna. Kisan viiden lajin (pystypunnerrus, lastaus, lekalla pölkkyyn lyöminen, kahvakuulan heitto, krusifiksi) jälkeen vasamamaljan pokkasi nuori mies Pohjois-Suomesta. Palkintojenjakotilaisuudessa palkittiin myös ansioituneita, jotka ovat olleet kaikissa kolmessa Vasamassa talkootöissä.

Palkitsemisten ja ruokailun jälkeen alkoi massiivinen musiikillinen vyörytys. Kello puoli kuuden korvilla ensimmäisenä lauteille astui Sniper, joka soitti riisuttuna kahden hengen puoliakustisena kokoonpanona. Korkki ja Kokko starttasivat keikan ensimmäisellä levytetyllä Sniper-biisillä ”Racial gig” (1998), jonka jälkeen kuultiin kirjava kavalkadi Sniperin tuotannosta lähtien sellaisista hersyvistä tuotoksista kuin ”Lynkkarien laulu”. Varmojen hittien ohella kuultiin myös uutta väkevää materiaalia, joiden nimistä tarttuivat korvaan ”Veljet voima on valkoinen”, ”Farewell” ja ”Pro Patria”. Reilut kolme varttia kestänyt setti oli juuri sopiva alustus seuraaville yhtyeille.

Alun perin Tampereella perustettu viharyhmä Genocide Wolves on sitten viime näkemän kokenut melkoisen muodonmuutoksen jäsenistössään. Uudessa kokoonpanossa kaikki muusikot ovat vaihtuneet laulaja Tontsaa lukuunottamatta. Musiikilliseen perusilmeeseen kokoonpanomuutos ei ole vaikuttanut suurestikaan, vaikka bändin soundia onkin ruuvattu pari piirua metallisempaan suuntaan. GW:n musiikillinen ydin lepää tämänkin keikan perusteella omintakeisen brutaalissa punk rockissa, johon metalliskenessä vaikuttavat muusikot ovat tuoneet mukaan uutta puhtia. Vasaman keikka oli vanhaan susilaumaan verrattuna sikäli poikkeuksellinen, että biisisetti koostui lähes pelkästään tulevan albumin materiaalista, josta kannattaa mainita keikan avannut ”Punikit vittuun”, ”Lyhtypylväs kutsuu” ja ”28 Tampere”. Vanhoista kappaleista soitettiin vain ”Patriootti”, jolloin lavalle kutsuttiin huutamaan vanhaan kokoonpanoon kuulunut El Tiburon Blanco. Äkäisen keikan perusteella tulevalta kakkosalbumilta on lupa odottaa vähintään yhtä ankaraa agitaatiota kuin ensimmäiseltäkin. Levyn julkkarit ovat 8.8. 2020 Tampereen B&H kerholla.

Musiikin tempo vain kiihtyi hatecorebändi Marderin astuessa lavalle. Pääkaupunkiseudulla majailevan keikkajyrän iltapuhde alkoi kahdella vokalistilla, sillä vierailevaksi laulajaksi oli hankittu hiljattain lopettaneen Civic Dutyn huutaja. Sattumoisin bändiläiset kutsuivatkin Vasama III:n kokoonpanoa nimellä Murderduty. Virkistävää tuplalaulua kuultiin Civic Dutyn covereissa, joista soitettiin ainakin ”FTW”, ”Media lies” ja ”Junkies”. Yhtyeen omista biiseistä tuli rekisteröityä varmat yleisönhuudattajat ”Cunt liberation”, ”Anti-Jew” ja ”Mellakka”. Koska illan bändeistä puolet oli vielä soittamatta, joutui Marder tällä kertaa tyytymään tavallista lyhyempään moukarointiin.

Musiikillisesti infernaalisimman keikan hoiti kotiin anti-islamistinen black metal bändi Sielunvihollinen, joka houkutteli suurimman osan paikalle saapuneesta metalliyleisöstä. Suomenkielistä nationalistista mustaa metallia paahtava ryhmä koostuu taitavista muusikoista, joista ainakin yksi soittaa niin ikään kansallismielistä bm:ää tykittävässä Norrhemissä. Kompakti yhdeksän biisin keikkasetti oli koottu kasaan pääasiassa bändin kahdelta viimeisimmältä albumilta, joista uusimmalta cd:ltä Kuolonkylväjä (2019) kuultiin peräti kolme numeroa. Luultavasti tapahtuman luonteesta johtuen biisirepertuaariin oli valittu vahvasti nationalistisia kappaleita kuten keikan avannut ”Maamme hauta” sekä ”Teloituskäsky”, ”Aseenne nostakaa” ja ”Tämä kansa, tämä maa”. Bändin tinkimätöntä, taitavaa soitantaa oli ilo seurata ja jopa ne, jotka eivät niin mustasta metallista välitä, jumittuivat saliin seuraamaan yhtyettä, joka tuottaa korvia huumaavan äänivallin. Hieno työvoitto Sielunviholliselle!

Pari vuotta sitten uudelleen aktivoitunut jyväskyläläinen White Minority toi Vasamaan tuulahduksen klassista RAC-runttausta. Tosin aivan vanhoilla eväillä ei oltu liikkeellä, sillä bändin soundi on tukevoitunut huomattavasti uuden kakkoskitaristin ansiosta. Edellisiin keikkoihin verrattuna WM myös soitti nopeammin, mikä ei ole lainkaan huono juttu, vaikka tietyissä biiseissä (”Soldier”, ”Master race”, ”Kipua ja tuskaa”) tönkkö Oi-laahaus alá vanha The Last Resort on koko homman suola. WM:n perinteitä vaaliva skinhead-rock olikin mitä oivallisin kulttuurinen ja musiikillinen silta illan itseoikeutettuun pääesiintyjään.

RAC-legenda Mistreat ei pettänyt tälläkään kertaa. Bändin biisimateriaali on niin loistavaa, että jätkät olisivat voineet arpoa pakasta minkä tahansa kappaleen ja aina se olisi käynnistänyt kainaloiden epäkorrektin joukkotuuletuksen. Muken taustalla soittanut muutoksia kokenut rytmiryhmä oli hyvässä iskussa, eikä ihme, sillä tässä combossa rumpuja kannutteli Goatmoonin Jaakko, joka oli pari tuntia aiemmin ehtinyt jo istua Marderin rumpupallilla. Kesäfiiliksissä ollut Mistreat puski ajatonta hittikimaraansa, josta yleisö otti kaiken ilon irti. Vanhoista iskubiiseistä railakkaimman vastaanoton sai yllättäen ”Rotat”, mutta myös vähemmän tunnetut kappaleet kuten toistaiseksi levyttämätön ”Valkeat veljeni 1918 – 2018” otettiin hyvin vastaan.

Vasaman Mahti III vaati järjestäjiltä ja vapaaehtoisilta paljon työtunteja, mutta ne kannattivat, koska tänä vuonna tapahtuman löysivät muutkin kuin liikkeen kova ydin. Sana on lähtenyt kiertämään koko Suomen maan ja ensi vuodelta on lupa odottaa vielä paremmin järjestettyä ja väkirikkaampaa tapahtumaa kuin vuonna 2020.

Arvio: RL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MAINOS: Korso Easter Fest - RAC-konsertti 31.3.2024: Mistreat, Vapaudenristi, Pagan Skull, Fatherland

  Kaikille avoin Vantaan Korson nelipäiväinen pääsiäisfestivaali huipentuu sunnuntain RAC-konserttiin.