Linkki levyn kappaleeseen "Tuli johda".
Vähänkään merkittävän bändin nokkamiehellä on tapana tehdä jossain vaiheessa uraa oma levy. Yleensä soololevy ilmestyy suosion huipulla tai yhtyeen taipaleen ehtoopuolella, jolloin rahan tekeminen näyttelee levynteossa pääroolia. Siksi ei ole yllättävää, että kovien bändien merkkimiesten soololevyt ovat lähes järjestään joko laskelmoitua listakuraa tai omat kyvyt ylittävää kokeellista sekoilua. Sen sijaan RAC:n puolella soololevyn tekeminen ja julkaisujen ansaintalogiikka toimivat toisin, jonka vuoksi täysiä huteja löytyy paljon harvemmin kuin valtavirran puolelta.
Ensimmäiset RAC-soololevynsä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa julkaissut Ian Stuart synnytti varsinkin akustisilla levyillään alagenren, jolle skenen myöhemmät näkyvät hahmot ovat soolotuotannossan pysyneet uskollisina. Suomi-RAC:n klassikoihin kuuluvan Sniperin uusin äänite on käytännössä laulaja Korkin akustinen soololevy, vaikka kitaristi Kokko on antanut julkaisulle oman vahvan panoksensa. Uhmakasta nimeä Sodanjulistus! kantava albumi tuo musiikilliselta ulosanniltaan väistämättä mieleen parivaljakko Ian Stuart & Stigger julkaisut Patriotic ballads 1 & 2. Niissäkin akustista peruspoljentoa elävöittää soolokitara, joskin Kokolla se soi sähköisesti mutta tyylikkään hillitysti.
Poliittiselta sanomaltaan Sniperin uusin on kenties yhtyeen radikaalein julkaisu sitten yhtyeen toisen suomenkielisen Sotaa! (2003) albumin. Sodanjulistus! saarnaa peittelemättömällä suorasukaisuudellaan kansallissosialistista vallankumousta, joka saisi valtakunnansyyttäjä Raija Toivaisen sukat pyörimään jaloissaan. Jo levyn kannen naamioitunut mies pitelemässä hakaristilippua on sen verran vavahduttava ilmestys, että sille pitää hakea vertailukohtaa vuosikymmeniä sitten ilmestyneestä Vit Aggressionin debyyttilevystä Död åt ZOG!.
Vaikka suurin osa kappaleista edustaa poliittisesti totista torvensoittoa, on albumille mahtunut mukaan myös muutama sarkastis-humoristinen runoelma. Miedomman liikkeen kannattajille kappaleet ”Barbi Jaar” ja ”Junamatka” ovat kuitenkiin niin ronskia hevosenleikkiä, että ne aiheuttavat todennäköisesti kovaa nikottelua. Kun lauletaan juutalaisiin kohdistetusta kansanmurhan yrityksestä (de facto), ollaan väistämättä kaltevalla pinnalla, jolloin lopputulos voi olla helposti mauton. Näiden biisien kohdalla tulkinta jääköön kuulijan oman huumorintajun ja asenteen varaan.
Parhaimmillaan Sniper on esityksissä, joissa on aistittavissa lähes hengellinen ulottuvuus. Kappaleissa ”Tuli johda”, ”Lopun alkuako?”, ”Kultainen aamunkoitto” ja ”Pro Patria” isänmaanrakkaus ja aatteellinen uskonvarmuus suorastaan hehkuvat. Levyn toista kärkeä edustavat lopulliseen välienselvittelyyn kiihottavat laulut ”Sodanjulistus!” ja ”Etsi ja tuhoa!”. Sniperille ominaisesta lyyrisestä kulmikkuudesta huolimatta nämä kappaleet ovat aikamme fanaattisimpia suomenkielisiä julistuksia kansanvihollisia vastaan.
Länsimaisen sivilisaation taistelu elämästä ja kuolemasta on jo edennyt vaiheeseen, jossa sovitteleva demokraattinen kaunopuheisuus on täysin pois laskuista. Sniperin tuore albumi jos mikä manifestoi täydellisesti tämän asenteen.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti