Tämän verkkosivun tarkoitus on keskittyä suomalaiseen kansallisradikaalin vastakulttuuriin, erityisesti musiikkiin. Samalla Veriyhteys toimii ruohonjuuritason informaationkanavana kertoen tulevista tapahtumista ja raportoiden niitä. Kaikessa julkaistussa materiaalissa korostuu erityisesti alan kotimaisten musiikkijulkaisujen arviointi. Näkemyksellisyydessään ne antavat ajankohtaista tietoa uusista julkaisuista mutta toimivat myös historiallisena arkistona jälkipolville.
Yleensä Veriyhteys saa arvostelukappaleet levy-yhtiöltä ilmaiseksi, mutta ei suinkaan aina. Huomion arvoisia kotimaisia levyjä hankitaan myös itse varta vasten arvioitaviksi. Joskus tänne päätyy myös ulkomailta tulleita levyjä, mutta niistä tulee harvemmin kirjoitettua mitään, koska niille on jo omat fooruminsa. 1990-luvun zine-aikoina näitä postissa tulleita vapaakappaleita kutsuttiin yleisesti "korruptiolevy9iksi": lähettäjällä oli toiveena saada niistä myönteiset arviot. Kumma kyllä, tietyiltä lafkoilta loppuivat lähetykset sen jälkeen kun lahjomattomalle arvioitsijalle positiiviseksi arvioksi ei riittänytkään bändin pelkkä aatteen palo....
Aivan hiljattain postista tuli neljä amerikkalaista ja kreikkalaista RAC-levyä arvioitavaksi. Levyjen kyytipoikana oli lisäksi harvinaiseksi käyvä zine-julkaisu. Veriyhteys tekee nyt poikkeuksen ja julkaisee lyhyet arviot näistä julkaisuista pääasiassa siksi, että sekä lehteä että levyjä pitäisi olla saatavilla ainakin kotimaisessa D88 distrossa.
14141414141414141414141414
Glory Days of R.A.C., issue 1 /2025
Jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmennellä Internetissä vaikuttanut englanninkielinen musiikkisivusto Glory Days of R.A.C. on ollut yksi merkittävimmistä alan verkkojulkaisusta. Viranomaisten usein sulkema mutta kerta toisensa jälkeen uudelleen avattu sivusto on ollut arvokas tietolähde uusista RAC-bändeistä kuin myös historiallinen arkisto vanhoista mutta tuntemattomista genren nimistä.
Pitkän tauon jälkeen Glory Days of R.A.C. löytyy jälleen verkosta. Sen kunniaksi verkkosivujen ylläpitäjä Albert päätti julkaista samaa nimeä kantavan vanhan koulukunnan zine-julkaisun.
Kreikkalaisesta taustastaan huolimatta Albertin lehti on verkkosivujen tapaan englanninkielinen. Värikantinen A-4-kokoinen julkaisu on pikemminkin mag (magazine) kuin perinteinen zine, jonka klassinen formaatti on täysmustavalkoinen A5 koko.
Lehti on sisällölliseltä rakenteeltaan suurin piirtein sama millainen se on verkkosivuilla: tuoreita bändihaastatteluja, joista osa on tehty jo korona-aikana (The Old Guard, Sin Perdon, Wellington Arms, Daspo, Acoustic Patriot, Klan, Troublemakers, Fight Action, Kontingent) sekä historiallisia raportteja vanhoista legendoista ja unohtuneista "suuruuksista" (Sopra Le Rovine, Violent, Razor Sharp, The Die Hards, New Dawn, Skin Up, Ultima Thule, Störkraft, Sorab 18). Tuttuun tapaan mukana on myös nippu levyarvioita, lukijoiden lähettämiä Top 10 listoja, biisien sanoituksia, RAC-sanaristikko ja yksi henkilökuvahaastattelu, tällä kertaa puolalaisesta levynkansikuvittajasta, joka käyttää taiteilijanimeä Product of Society (hänen kädenjälkensä voi tarkistaa alhaalta löytyvän United in Angerin levyarvion kansikuvasta).
Glory Days of R.A.C on hyvin perinnetietoinen zine-julkaisu, joka synnyttää ainakin varttuneissa lukijoissa nostalgisia fiiliksiä. Nuoremmalle polvelle lehti voi olla jopa eksoottinen kokemus: tällaisiakin on ollut! Mitään uutta ja mullistavaa lehti ei silti tarjoa, mikä ei ole liene tarkoituskaan. Se vain tarjoaa paperisessa kompaktissa muodossa sitä mitä RAC on maailmalla ollut ja mitä se on tänä päivänä.
V/A White Noise Radio (Nordic Sun Records Budapest, 2025)
Viime vuoden lopulla ilmestynyt kokoelmalevy, jonka bändit liittyvät tavalla toisella Yhdysvalloissa vaikuttavaan kansainvälisen radio-podcast White Noise Radion ohjelmiin. Podcastin vetäjät ovat eri maailmankolkissa vaikuttavien RAC-bändien jäseniä kuten suomalainen Keksi, joka on mukana monessa maamme pääkaupunkiseudun rotutietoisessa orkesterissa.
White Noise Radion puuhamiesten bändien lisäksi levyllä kuullaan ohjelmissa haastateltujen yhtyeiden musiikkia. Valtaosa bändeistä tulee Yhdysvalloista, mutta mukana on myös RAC-comboja Kanadasta, Australiasta, Suomesta, Ruotsista ja Unkarista.
Peräti 22 raitaa sisältävä digipack on ennen kaikkea ajankohtainen läpileikkaus anglo-sfäärin bändiskenestä. Uudemmista nimistä levyllä nousevat esiin amerikkalaiset Ironwill, Hulduvolk, Fuck Face 88, Kill or be Killed sekä australialainen Crakkker.
Näiden RAC ja metallin rajamailla liikkuvien bändien lisäksi kuullaan yllättävän monta country ja folk-tyylistä yhtyettä. Ilmeisesti Pohjois-Amerikan rotutietoiset musiikintekijät ovat löytäneet oman perinteensä sitten 1960-luvun Johnny Rebelin. Amerikkalaisten Jack Hwiten, 13 Knots'n, Cracker Wagonin ohella myös kanadalaisveteraani Griffin ja suomalainen Sniper ("Mild Southern breeze") tulkitsevat esityksensä kantrimaisella otteella. Levyltä löytyvä toinen suomalaisnimi Megahits on puolestaan Keksin projekti. Sen pikkuhattuisten valtapyyteille irvaileva esitys "Goys of Summer" on hirtehinen punk-versio Don Henleyn (The Eagles) maailmanlaajuisesta hitistä "The Boys of Summer".
Yhtään suoranaista floppia levyltä ei löydy, mutta kokoelmille tyypilliseen tapaan mukana on aina muutama geneerinen veto, joiden poisjättäminen tiivistäisi kokonaisuutta. Joka tapauksessa White Noise Radio on monipuolinen pakkaus RAC-skeneä, jonka ilmaisu on poliittisesti karskimpaa ja vapaampaa mitä ollaan totuttu tyylin johtavien maiden Saksan ja Italian yhtyeiltä.
United in Anger: Freedom bleeds (Nordic Sun Records Budapest, 2026)
Yhteistyöprojekti United in Angerin musiikista vastaa kreikkalaisen No Surrender -yhtyeen sällit kun taas laulun hoitaa australialainen Mick. Biisien englanninkieliset sanoitukset ovat laulajan käsialaa, joten mitään erityisen kreikkalaista niistä ei löydy, vaan teemat koskevat yleismaailmallista tilaa, josta kaikki valkoiset kansakunnat joutuvat kärsimään. Synkeistä näkymistä huolimatta biisit "Born to be a hero", "Iron of gates" ja "The mighty old Gods" rohkaisevat uskoa kansakuntien selviytymiseen.
Soitannollisesti United in Anger kuulostaa luupäisimmän laidan britti-Oi:lta, joskin laulajan australialainen aksentti tuo esityksiin oman lisänsä. Lähin vertailukohta löytyy ärjystä Condemned 84:stä ja siitä oppinsa saaneesta australialaisesta Forward into War -yhtyeestä. Perinnetietoisuudesta kertoo myös kappale "British Justice", joka on versio The Ovaltineesin ikivanhasta RAC-klassikosta.
Mitään uutta ja mullistavaa United in Anger ei tarjoa, mutta se pitää kunniotettavasti yllä vanhan koulun poliittisesti epäkorrektia Oi-henkeä.
Falänx: First Blood (Nordic Sun Records Budapest / Askania Productions, 2025)
Sekä englanniksi että kreikaksi laulava Falänx on nostalginen trippi 1980-luvun alun primitiiviseen britti-Oi soundiin tuoden mieleen sellaisen tönköt takoajat kuin The Strike, Skin-Deep ja Criminal Class.
Vaikka joidenkin laulujen teemat ovat poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ajankohtaisia (mm. "European Brotherhood", "I don't care if you're offended") bändin luolamies-soundi vie ajatukset väkisinkin 1980-luvun alun brittiläisiin ankeisiin betonislummeihin. Asiaa ei paranna kliseiset skinhead-elämäntapaa ylistävät lyriikat.
Levyllä on tietty katu-uskottava hohtonsa, mutta silloin kun kaipaa autenttista Oi-humppaa, levyhyllystä kaivaa mieluummin alkuperäisen lähteen kuin tyytyy nykypäivän pastissiin.
No Surrender: Dignity Through Discipline (BH Records, 2018)
Saamani levypaketin mukana tuli jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneen No Surrenderin cd Dignity Through Discipline. Hyvä että tuli, sillä kreikkalaisbändin kuudes albumi on pakan levyistä selvästi positiivisin yllätys.
Se, mikä tekee Dignity Through Discipline -levystä jatkuvan rotaation arvoisen, on omaperäinen soundi, joka puuttuu valitettavan monelta aikamme sujuvasti soittavalta Oi- ja RAC-bändiltä. Synkeää post-punk tunnelmaa karheaan RAC:n yhdistelevä No Surrender tuo mieleen ranskalaisen Cold Oi -tyylin (mm. Rancoeur, Oi Bois), jossa skinhead-bändit yhdistelevät Oi:ta Darkwave-futupoppiin. Kreikkalaisbändiltä tosin puuttuvat syntikat, mutta kitaroiden synkeän alavireinen post-punk yhdistää sen koleaan Cold Oi -tunnelmaan.
Poliittisesti No Surrender edustaa mitä radikaaleinta RAC:ta, minkä tulee helposti unohtaneeksi kreikaksi ja paksulla englannilla laulavalta yhtyeeltä. Tasaisen hyvältä levyltä nousevat selvimmin esiin kaikkein tummasävyisimmät esitykset: "My soul is heathen", "Formount Bastard", "Hear your fear", "Monsters" ja bonusraitoihin kuuluva kylmäävän turkkilaisvastainen "Hellenic Glory".
Arviot: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti