7.12.2019 MISTREAT, SNÖFRID, SANKAR’HAUTA, PAGAN SKULL

Menestyneiden itsenäisyyspäivän tapahtumien jälkeen seurasi lisää musiikkia. Itsenäisyys on juhlimisen arvoinen historiallinen tapahtuma. Se on myös todellisuus jonka ylläpitämiseen tarvitaan konkreettisia tekoja ja tekijöitä. Aiheeseen ei ole syytä keskittyä vain yhtenä päivänä vuodessa.

Radikaalimman marssin jälkipyykissä on nostettu esiin kansainvälisiä sopimuksia. Joidenkin tulkintojen mukaan Suomessa ei pitäisi olla oikeutta olla julkisesti kansallissosialisti. Ei kantaa symboleita. Ei mahdollisuutta ilmaista mielipiteitä. Mikäli niitä on pidetty ulkomailla sopimattomina. Joissain maissa jopa laittomina. Itsenäisyys eli kansan itsemääräämisoikeus on siinä alistettu ylikansalliselle päätöksenteolle. Tuo päätöksen tekotapa jyrää paikalliset tarpeet ja politiikan ilmenemismuodot. Se niputtaa tarkoitushakuisesti kaiken kansallismielisen toiminnan vastaamaan hollywoodin kuvastosta tuttua tulkintaa kansallissosialismista.

Itsenäisyydellä voi olla eri asteita. Hyväksyttävä tilanne on oman päätäntävallan kattaessa riittävä määrä konkreettisia asioita. Yhteisillä säännöillä varmistamme suuremman kuvan toimivuuden. Tämä periaate toimii pienempien kaveripiirien kohdalla. Se toimii myös yhteiskunnallisella tasolla. Kansallismielinen tietää automaattisesti oman yksilöllisen itsenäisyytensä olevan vuorovaikutuksessa kansan edun kanssa. Hän hyväksyy tietyt rajoitteet. Kansakunta voi hyväksyä yhteisten kansainvälisten sopimusten asettamia rajoitteita. Se mitä emme voi hyväksyä on itsenäisyyden aste, joka on niin matala että suunta on selkeästi kansan olemassaolon vastainen. 

On yhdentekevää väitetäänkö ajatusta kansanvaihdosta aktiivisena toimena salaliittoteoriaksi.  Kyse on sanaleikistä, joka yrittää kiertää tosiasiaa. Meneillään oleva politiikan suunta johtaa sinne, halusi sitä tai ei. Sen ei tarvitse olla tietoinen pyrkimys. Se on monien myönnytysten, poliittisten päätösten ja aktiivisen kulttuurivaikuttamisen lopputulos. Lopputulos joka vaikuttaa osanottajilleen kuin itsestään tapahtuvalta luonnonvoimalta ja väistämättömältä kehityskululta. Meille nähtävissä on lukuisten päätösten ja toimintatapojen yhteisvaikutus.

On hyvin havainnollistavaa että demokratian nimissä ajetaan kieltoja esittää mielipiteitä jotka kyseenalaistaa nykymuotoisessa demokratiassa ilmeneviä ilmiselviä korruption muotoja. Pyrkiä kriminalisoimaan dialogia jonka ytimessä ovat kansan itsemääräämisoikeus ja sen olemassaolon varmistaminen. Marginalisoida ja sulkea keskustelusta pois relevantti huoli suunnasta jossa etnisen suomalaisuuden käsite on demonisoitu ja aktiivisella saivartelulla pyritty mitätöimään. Nämä ovat selviä merkkejä aktiivisista toimista ja poliittisesta vaikuttamisesta joka mahdollistaa kansanvaihdon kitkattoman etenemisen. Lakien säätäjät tai niiden tukijat voivat omassa mielessään kokea olevansa puhtaasti hyvällä asialla. Edistämässä tasavertaista kohtelua ja ihmisarvoa. He eivät usein näe itseään osana rakennetta jonka väistämätön lopputulos on tuhota Suomi sellaisena kuin se on pitkään totuttu näkemään.

Kansallismielisyys ei ole vain konservatiivinen näkökanta. Ei. Se etsii myös muutosta ja kehitystä. Sen ydinarvot ovat erilaiset kuin luovuttamattoman ihmisarvon nimeen vannovilla aatteilla. Osa kansallissosialistien näkemyksistä kuulostavat ihmisten mielestä radikaaleilta ja vastenmielisiltä. Se johtuu siitä että ne usein nerotetaan kontekstistaan. Tulkitaan vastustajien poliittisen agendan värittämällä näkemyksellä. 

Kansallissosialistit saavat usein kritiikkiä hyväksyessään väkivallan osana poliittista vaikuttamista. On huomionarvoista että väkivalta on yhteiskunnassa aina läsnä. Se on usein siivottu pois näkyviltä. Mnopolisoitu valtion yksinoikeudeksi. Valtion toimiessa kansan vastaisesti ei tuota monopolia enää tarvitse hyväksyä. Jos pelkkä valtion kykenemättömyys sallii laajamittaisen korruption ja suomalaisvastaisen hyväksikäytön olemassaolon tilanne yksinkertaisesti vaatii muutosta. Muutos ei tarvitse lupaa ja hyväksyntää siltä taholta jota se pyrkii muuttamaan!

Radikaalin kansallismielisen liikehdinnän ensisijainen tarkoitus on muutos. Mitään historiallista kehityskulkua ei voida asettaa paikalleen matemaattisella tarkkuudella. Se ei myöskään tule pysymään paikallaan. Lopputuloksen varmuus ja poliittisen sisällön toteutumisen yksityiskohdat ovat yksilön elämän mitassa katsottuna kaukaisia ja epäolennaisia. Tässä hetkessä voimme nähdä käsillä olevat paikalliset ja globaalit ongelmat ja todeta haluavamme niihin muutosta. Suomen itsenäisyyden, Euroopan olemassaolon, kulttuurin ja ihmisyyden vuoksi. Nationalisteja syytetään usein ihmisvihasta, vaikka taustalla on ihailu, arvostus ja panostus siihen mikä tekee ihmisestä jalon, luovan, terveen, voimakkaan ja olemassaolonsa arvoisen.

7.12.2019 soittaneet yhtyeet eivät ole minkään liikkeen käsikassaroita. He edustivat lauluillaan itsenäisen Suomen ja Suomalaisten henkeä tavalla jonka kokevat omakseen. Keikalla oli Ruotsalainen yhtye ja ihmisiä ympäri Eurooppaa vierailemassa. Todistamassa miten Suomalainen osaa edelleen olla kumartamatta keppiä heiluttavan vallankäyttäjän edessä. Uhmaten niitä tekijöitä ja ilmiöitä jotka hänelle ovat haitallisia. Vaikka ne esiintyisivät edistyksen, tasa-arvon, hyvinvoinnin ja hedonismin kaltaisissa monia houkuttelevissa naamiaisasuissa.

Pagan Skull

Pagan Skull aloitti illan soittamalla erinomaisen keikan. Kokoonpanoon on vuoden takaiseen keikkaan verrattuna pieniä muutoksia. Tarjolla oli myös todella hyvää uutta materiaalia. Yhtyeen omaleimainen tapa sekoittaa tyylillisesti vaihtelevia elementtejä tekee siitä huomattavasti mielenkiintoisemman kuin moni tyypillinen Keski-Euroopan RAC tai hatecore bändi. Teksteissä ja musiikissa loimuaa Suomalainen itsepäisyys ja kumartelemattomuus. Yhtye kieltäytyy seuraamasta trendejä ja tekee mitä itse haluaa. Loistava avaus illalle.

Sankar’hauta

Sankar’hauta levy on ilmestymässä tulevan vuoden alkupuolella. Valtaosa setin materiaalista on kaikilta aiemmilta keikoilta tuttua. Yhtyeellä oli pitkästä aikaa tarjolla uutta materiaalia. Poikkeuksellisen taidokkaasti soitetut ja lauletut kappaleet rullaavat tiukasti ja varmasti. Jopa kolmiääniset yhteishoilaukset saa yleisön helposti mukaansa. Vanhoja tekstejä uusiin kappaleisiin soveltavat laulut ovat erilainen tapa toimia. Osa on luullut Sankar’hautaa puhtaasti cover-yhtyeeksi. Se kategoria ei pidä paikkaansa. Yhtye on soveltanut vanhoja tekstejä, mutta muokannut niistä omanlaista kansallismielistä metallista rock musiikkia. Sankar’hauta ei kuulosta tai näytä perinteiseltä skinhead yhtyeeltä. Se edustaa Suomessa nähtyjä uusia virtauksia, joiden myötä kansallismielinen musiikki on kasvanut ulos sille nurkkaan osoitetusta karsinasta. Tyylillisesti, musiikillisesti ja oletettujen skenerajojen puolesta. Soittajat ovat tunnettuja ja arvostettuja, eivätkä suostu nöyristelemään omien mielipiteidensä vuoksi. He ovat elementissään niin isolla lavalla kuin yksityiskeikkojen hämyssä. 

Sankar’hauta video: https://www.bitchute.com/video/jd0gDtC95itx/

Antifasistit ovat pyrkineet keinotekoisilla rajoilla luomaan mielikuvaa kansallismielisistä muusikoista marginaalisena ja erityisen paheksuttuna ilmiönä. Ulkopuoliset eivät kykene näkemään mitä tapahtuu kentällä. Esimerkiksi hardcore, oi ja metal musiikin sisällä on olemassa merkittävä määrä ihmisiä joiden näkee kerta toisensa jälkeen päivittelevän antifasistien pakkomiellettä tarttua jokaiseen pieneen asiaan. Korostuneesti tämä ilmenee Black Metal scenessä. Valittajat ovat naurun kohde. Moni ei näe yhtyeiden sanoneen tai tehneen mitään paheksuttavaa. Yhtyeiden menestys ja arvostus ovat merkki ilmiön normaaliudesta. Se on ollut näin jo vuosikymmeniä. Monessa tapauksessa sisään rakennettu ominaisuus genren alkuvaiheista asti.

Usein ilmenee että samat henkilöt jotka operoivat RAC genressä, ovat bändikavereita jopa tunnetuimpien anarkopunk yhtyeiden jäsenten kanssa. Tunnetuimmat kansallissosialistit ovat usein ystäviä tunnettujen punkkareiden kanssa. 80-luvun Suomi HC bändien jäsenten hyllyissä pursuaa RAC bändien parhaita levyjä. Hankinnat on ostettu tiskin alta tunnetuilta punk genressä toimivilta kauppiailta. Black Metal genreen kohdistuvat kohut kertovat nykyisestä tilanteesta. Pieniä tai suuria kohuja on yritetty nostaa. Tuloksena on syntynyt listaus kaikista merkittävistä genren yhtyeistä ja klassikkostatuksen saavuttaneista tyylisuunnan kulmakivistä. Yhtyeistä jotka nauttivat vankkaa ja laajaa kannatusta.

Uuden polven antifasistit antavat ymmärtää kyseessä olevan pohjimmiltaan jengisota. Alakulttuurien edustajat taistelemassa keskenään hiekkalaatikolla. Kansallismielisille ihmisille ”punk” tai ”antifa” eivät ole uhka eikä edes vihollinen. Vanhanaikaiset mielikuvat skinheadeistä hakkaamassa hevareita väärän pituisen kampauksen vuoksi on vitsi. Edes antifasistien kimppuun ei käy kukaan, elleivät he varta vasten anoen ja verta nenästään kaivaen sitä pyydä. 

Kansallismielisen toiminnan tavoite ei ole lanseerata alakulttuurien jengisotaa. Sen tehtävä on vaikuttaa kulttuuriin. Rakentaa sisäisesti uusia itsenäisiä tapoja toimia. Ylläpitää valkoisia veljeskuntia, solidaarisuutta, toiminnan kulttuuria, ynnä muuta.  Sekä vaikuttaa laajemmin yhteiskuntaan, kulttuuriin ja yleiseen ilmapiiriin. Nationalismi on elvyttävää ja rakentavaa.

Aikanaan maailman merkittävimpiä nationalistisen ja rotutietoisen musiikin maita oli Ruotsi. Parhaimmillaan tutkimukset osoitti että joka kymmenes nuori oli altistunut WP musiikille. Levy-yhtiöitä, yhtyeitä, keikkoja ja toimintaa riitti. Näinä päivinä tilanne on toinen. Maailman muutos on nopeaa ja nuorison musiikkimaku ja tapa kuluttaa on muuttunut. Ruotsi näyttäytyy huomattavasti vanhaa statustaan pienempänä toimijana. Liekki loimuaa edelleen ja kituvan yhteiskunnan parissa on selvä potentiaali tavoittaa ja inspiroida ihmismassoja.

Snöfrid

Ruotsalainen Snöfrid soitti akustisen keikan, jonka aikana kuultiin useita viikinki rock ja RAC klassikoita. Hemaisevan keulakuvan ääni kaikui kirkkaana lavan eteen kerääntyneen yleisön korviin. Ruotsissa on kuultu useita naislaulajia ja heidän levytykset ovat hyvin suosittuja. Snöfridin keulakuva ei ollut ujo tai ulkopuolisen oloinen. Esityksestä huokui aatteen palo ja yleisön ja yhtyeen välisen yhteyden tavoittaminen. Snöfrid esittää useita kappaleita paremmin kuin alkuperäiset. Pelkän nostalgian sijaan klassikkokappaleet sisältää ajatonta voimaa joka voi tarttua uusiin sukupolviin.

Tyypillisesti itsenäisyyspäivää on RAC piireissä juhlittu 6.12 jälkeisenä lauantaina. Tämä kertoo että moni skinhead on työmies. Keskellä viikkoa olevaa itsenäisyyspäivää juhlitaan, mutta ei pitkän kaavan kautta. Aikaa viihteelle siirtymiseen on viikonloppuna.

Mistreat

Mistreat on ikuistanut paikkansa kotimaisen rock musiikin kentällä. Yhtye mainitaan aina kun on puhe kotimaisen punkin historiasta. Skinhead piireissä kiistatta suurin Suomalainen on monen muun kuuntelijan salainen pahe. Kun herkästi suuttuvat nipottajat eivät ole paikalla, Mistreatin klassikkokappaleet lähtevät soimaan monien illanviettojen iloksi. Uuden rumpalin myötä Mistreatin keikkakunto on loistava. Yhtye pyrkii ensisijaisesti viihdyttämään ja viihtymään itsekin. Kuivin suin ei lavalle astuta ja palopuheiden sijaan tarjolla on energistä rockia. Mistreat ei pienistä virheistä välitä. Se on merkittävä ero muusikkojen yhtyeisiin joissa pienikin virhe näkyy lavalla ilmenevänä levottomuutena ja jäsenten toisiinsa kohdistuvana hermostuneena vilkuiluna. Mistreat soittaa rennosti ja rokaten. Setit ovat pitkiä ja sisältävät hengästyttävän hittikimaran. Tarjolla on materiaalia 80-luvun lopusta aivan uusimpiin nauhoituksiin. Nopean ja räväkän materiaalin välissä oli kuultavissa äskettäin ulkomaisella kokoelmalevyllä ilmestynyt suomeksi käännetty lainakappale Kysymyksiä faijalle. Ruotsalaista alkuperää olevan kappaleen sanoma on kylmäävän tarkkaa kuvausta mihin Suomi on matkalla, ellei Mistreatia ohjeita seurata: Nyt se vastuu jota pakenitte, meidän täytyy kantaa, teidän yhteiskunta mätänee, täytyy uusi rakentaa!

Mistreat video: https://www.bitchute.com/video/MLQ0qYBU9LUa/

Illan yllätysesiintyjä oli Sniperin Korkki. Hän veti kourallisen omia ja lainakappaleita. Vahvassa juhlatunnelmassa ollut laulajan trubaduurikeikka sujui vuosikymmenten varmuudella. Yleisö jäi lavan eteen nyrkit pystyssä julkistamaan isänmaan juhlapäivää.

Teksti: A.Nikolainen ja M.Eklund

Helsinki 6.12, 2019 Itsenäisyyspäivän konsertti: PYHÄ KUOLEMA, MUSTA ENEMMISTÖ, VAPAUDENRISTI

Itsenäisyyspäivän kansallismielistä rock-konserttia on järjestetty lähes säännöllisesti 1990-luvulta lähtien. Tällä vuosikymmenellä traditio on jatkunut katkeamattomana, sillä mukaan on tullut järjestäjätahoja myös RAC-liikkeen ulkopuolelta. Tällä kertaa konsertin vetovastuu ei ollut millään tietyllä järjestöllä tai toimijalla, joten tilaisuus oli aikaisempiin vuosiin verrattuna epävirallisempi. 

Antifasistit tyytyivät rummuttamaan onnistuneensa mobilisoimaan suurimman määrän ihmisiä ja juhlivat voittoaan. Mielenkiintoiseksi ”voiton” tekee se, että edellisvuosien tapaan globalistikapitalistien hyödyllisinä idiootteina toimivat äärivasemmistolaiset etnomasokistit eivät kyenneet vaikuttamaan mitenkään kansallismielisten tapahtumien kuten illan konsertin kulkuun. Tänä vuonna häiriköintiyritykset jäivät jopa viime vuotta ponnettomimmiksi.

Kaikille isänmaallisille avoin konsertti pidettiin Helsingin alueen ravintolassa, jonne väkirikas yleisö ahtautui heti illan marssien päätyttyä. Narikassa loppui tila heti kättelyssä ja täyteen ahdettu tila täyttyi nopeasti puheensorinasta. Ravintolan tunnelma toi mieleen enemmän leppoisat firman pikkujoulujuhlat kuin poliittisen suorasukaiset RAC-iltamat. Osaltaan tähän vaikutti se, että esiintyjät vetivät settinsä lähes akustisesti ilman särökitaroita. Mitään hikeä irrottavaa stomppausta lavan edustalla ei siksi juuri nähty. Heterogeeninen yleisö vaikutti myös siihen, ettei paikan ilmapiiriä hallinnut mikään yksittäinen poliittinen suuntaus. Sekä kovapintaisia katuaktivisteja että niin sanotun miedomman liikkeen edustajia veti samaan tilaan puhdas suomalaiskansallinen isänmaallisuus. Jo illan marssit osoittivat, että erityyppisille kansallismielisille isänmaa on kaikille yhteinen aivan samoin kuin sen vihollisetkin. 

siirry kappaleeseen alla olevasta linkistä

https://www.bitchute.com/video/wRbdNDvGKDnr/

Illan kinkerit pani käyntiin Suomi-uusfolkia soittava Pyhä Kuolema, joka korvasi pikahälytyksellä alkuperäisenä esiintyjänä ilmoitetun Stormheitin. Yllättävän sairastumisen vuoksi yleisö ei saanut tänä vuonna kuulla Ylöjärven kultakurkkua, mutta kukaan ei silti näyttänyt suuremmin harmitelleen esiintyjän vaihtumista. PK:n keikkarepertuaariksi oli valittu tasaisesti kappaleita kahdelta julkaistulta albumilta sekä uudelta tulevalta levyltä. Yleisö kuunteli uutukaisia tarkalla korvalla, mutta kovimpaan yhteislauluun yhytti odotetusti kakkosalbumin hitit, varsinkin ajankohtaan sopinut esitys ”Maamme laulu”. Jälleen kerran PK tuli todistaneeksi, että mies ja kitara -yhdistelmä toimii, kunhan esitys on intensiivistä ja settiin valitut biisit mukaansa tempaavia. 

siirry kappaleeseen alla olevasta linkistä

https://www.bitchute.com/video/zQShbQtcmLa3/

Uransa vasta toisen keikan vetänyt kansallismielinen outolintu Musta Enemmistö jakoi selvästi kansaa. Päältä päin katsoen orkesteri näytti insinööriopiskelijoiden vapaa-ajan projektilta, mutta kajareista kaikuneet kansallismytologiset lyriikat tekivät kuuntelijalle nopeasti selväksi, että nyt ei liikuttu mitattavan maailmankuvan raameissa. Kepeän post-punk popin ja neofolkin välimaastossa operoinut ryhmä soitti eleettömästi  rumpukoneen antaessa taustarytmin. Itse combo koostui laulaja-kitaristista, toisesta kitaristista ja bassottelijasta. 

Metalliorientoituneeseen yleisönosaan Mustan Enemmistö hillitty charmi ei juuri purrut, vaan se jatkoi pöydissään oluen lipittämistä liikauttamatta evääkään lavan suuntaan. Osa yleisöstä taas seurasi tarkkaan bändiä, joka ei soitettujen keikkojen määrällä ole vielä päässyt kuluttamaan kasvojaan. 

Esitetyt biisit oli raavittu settiin yhtyeen kummaltakin cd:ltä ja olipa mukaan ujutettu aivan uuttakin materiaalia. Yleisössä laulun sanojen tapailuun innoitti luonnollisesti lähinnä YouTubesta löytyvät kappaleet ”Jahti” ja ”Sinä olit meissä”. Vielä tässä vaiheessa yhtyeen livesoitannasta on turha sanoa mitään lopullista, sillä yhtye on kahden keikan jälkeen vasta luomassa omaa esiintymistapaansa. 

siirry kappaleeseen alla olevasta linkistä

https://www.bitchute.com/video/Avf3dCykoI3P/

Lavalle viimeisenä astunut Vapaudenristi oli selvästi illan pääesiintyjä. Lakonisella tomtom-rummulla ja puoliakustisena esiintyneen bändin oli helppo saada yleisö isänmaalliseen juhlatunnelmaan, koska tarttuvista kappaleista ei laajan levytetyn materiaalin vuoksi ollut pulaa. Kaikkein ilmeisimmät hitit kuten ”Ei maata ilman kansaa” ja ”Soihdut” saivat odotetusti raikuvimmat suosionosoitukset, mutta myös uuden albumin kappaleet ”En aio kuolla”, ”Terässydän” ja ”Faustisen mielen jano” saivat hyvän vastaanoton. VR:n biisit ovat lyriikoiltaan ja melodioiltaa niin vahvoja, että niiden voima välittyy myös riisuttuina kevyinä versioina. Yleisö olisi halunnut kuulla VR:n hittikimaraa vaikka aamuun asti, mutta tyylilleen uskollisena bändi ei encoreja vetänyt. 

Ilman välikohtauksia sujunut toverillinen tilaisuus osoitti jälleen kerran, että kansallismielisiä konsertteja kannattaa järjestää tavallisissa ravintoloissa aina kuin mahdollista. Paikalle eksyi tälläkin kertaa satunnaisia kulkijoita, jotka olivat yllättyneitä konsertin rennosta ilmapiiristä ja hyvästä musiikista. Ravintolassa oltiin puolestaan tyytyväisiä hyvään myyntiin ja fiksusti käyttäytyvään yleisöön. Suomesta löytyy vielä valtava määrä ravintolayrittäjiä, joihin ei median ja äärivasemmiston perusteeton demonisointi uppoa. 

Arvio: RL

Vapaudenristi: Kohti kaaosta (Sakaramiina, 2019)

Loppusyksystä ilmestynyt Vapaudenristin kolmas kokopitkä Kohti kaaosta on soinut allekirjoittaneella viime viikkoina taajaan varsinkin kun levykokonaisuudessa tuntuu olevan jatkuvasti sulattelemista. Rock-kulttuurissa on 1960-luvun lopulta lähtien puhuttu ”vaikeasta toisesta albumista”, mutta Vapaudenristin kohdalla tämän ongelman ajateltiin siirtyvän ylittämättömän Ikuinen kuolema -levyn (2016) jälkeen vasta tulevalle levylle.

Ennen uutta levyä bändi on ehtinyt julkaista liudan kovia biisejä lukuisilla yhteislevyillä, joten epäilys Mikko A:n sävelkynän ehtymättömyydestä on tullut varmasti monelle bändin diggarille mieleen. Koska yhtyeen uutta albumia on rakennettu lähes tyhjältä pöydältä, tuoretta levyä on tullut kuunneltua erityisen herkällä korvalla. Ensimmäiset kuuntelukokemukset vahvistivat bändin olevan tiukasti kiinni viime vuosina omaksutussa suoraviivaisessa, joskin omintakeisessa, RAC-rymistelyssä. Huoli jostain hätäisesti väsätystä välityöstä osoittautuu kuitenkin turhaksi.

Veren myyttiä viljelleen kokeilevan ja synkistelevän toisen albumin jälkeen bändi on siirtynyt sekä musiikillisesti että ideologisesti lähes kokonaan ruohonjuuritasolle. Kohti kaaosta onkin levy, jossa poliittisen sotilaan -eetos jalostuu täyteen mittaansa. Useiden kuuntelukertojen jälkeen harmaasta munasta alkaa kuoriutua se upea joutsen, jota monet ovat salaa odottaneet. Yhtyeen viimeisin on kiistämättä aikaisempiin kokopitkiin rinnastettava järkäle, joka vahvistaa kansallisen kulttuurin puolustuslinjaa lopun ajan modernia maailmaa vastaan.

Harkitun kokonaisuuden ero edellisiin levyihin on kuitenkin selvä. Tyyliltään ja soitoltaan bändi on hyvin yhtenäinen ja hengähdystaukoja suodaan vain muutamassa sopivasti ripotellussa voimaballadissa. Entistä tiukempaa yhteissoittoa korostavat tuhdit soundit, jotka pääsevät oikeuksiinsa etenkin jykevässä rumpupatterissa.

Jo ennen levyn ilmestymistä bändi tarjosi maistiaisiksi videokanavallaan kappaleen ”Ihmiset huutaa”, joka toimii nyt levyn avausraitana. Nykymenoon kypsyneen kansan yhteislauluun kehottavan esityksen jälkeen alkaa varsinainen tykistökeskitys katutaistelijan filosofiaa: ”Syntynyt kuolemaan”, ”Kohti kaaosta”, ”Kutsumus” ja ”Itsetuho”, jonka sosiaalidarvinistinen tematiikka tuo mieleen Vapaudenristi / Pyhä Kuolema -splitiltä tutun kappaleen ”Tuhkaa”. Uutukaisella lyriikat ovatkin entistä radikaalimpia eikä niissä jätetä sanomatta se, mikä poliittisesti korrektissa ympäristössä voisi muutoin jäädä sanomatta.

Alun panssarivyörytyksen katkaisee ”Terässydän”, joka on tyyliltään silkkaa neofolkia, jonka vuoksi veikkaan bändin basistilla olleen oma roolinsa kappaleen sovituksessa. Lyriikoiltaan biisi on silkkaa timanttia kuten viimeinen säkeistö osoittaa:

Myrskyn piiskaus tyhjillä kaduilla, betoniestein suljetuilla alueilla

arkielämä katkolla kun uusi järjestys nousussa

geometristen massojen muodossa

Liike eteenpäin, kiilana lävistäen voittamattomiksi kuvitellut esteet

Kaatuvan järjestyksen epätoivoinen valittava voihke

Liitoksissaan narisevan puhdistuksen kohde

Voittoisan neofolkin jälkeen kuultava ”En aio kuolla” palauttaa hetkeksi mieleen edellisen levyn kuolemaa uhmaavan mielenmaiseman, jota vielä korostaa lead-kitaran takakireää black metal -soundi. ”Taistelu tai kuolema” ja ”Kansallisnihilisti” ovat harvinaisen selvästi artikuloituja taistelulauluja väistämättä kriisiytyvästä ajastamme, jolloin kaaoksen keskellä kaikki on mahdollista.

Levyn viimeisellä kolmanneksella vain lisätään kaaokseen kierroksia. Hitaalla akustisella introlla alkava ”Murtumaton soturi” on ensikuulemalta varmasti levyn mieleenpainuvin esitys. Tunteenpaloa kiihdytetään taitavasti ja biisin murskaava poljento alkaa väkisin tunkeutua korvakäytäviltä tajuntaan. Tuulahduksen ensialbumin melodisesta ilotulituksesta tuo esitys ”Mitä sanot”, joka on koruton kuvaus monikulttuurihelvetistä ja sen syntymiseen välinpitämättömän pelkurimaisesti suhtautuneista ”tolkun kansalaisista”. Siirappisilla sanoilla kuorrutetut seireenin laulut ”kulttuurin monimuotoisuudesta” eivät olleetkaan konformistisille massoille muuta kuin kutsu kohti kaaosta. Tarttuvaa sing-along linjaa jatkava ”Aseveljet” taas teroittaa uskollisen toverihengen tärkeyttä kansankunnan kohtalonhetkinä.

Koko paketin kruunaa kakkosalbumin esimerkin mukaisesti aiemmin levytetty biisi akustisena versiona. Tammikuun alussa ilmestyneen Vapaudenristi / Valkoiset Paholaiset -kimppalevylta napattu ”Faustisen mielen jano” on riisuttunakin tulkintana jylhä korkeaveisu eurooppalaiselle tahtoihmiselle. Se on sopivasti uskoa valava päätös levylle, jossa kriisi, kaaos, luo mahdollisuuden uuteen suuruuteen.

Vapaudenristi ei panosta ainoastaan musiikkiin, vaan haluaa viestiä myös levyjensä kansikuvataiteella. Kohti kaaosta -kansikuva henkii post-punkin monimerkityksellisyyttä ja tuo mieleen mustavalkoisella sommittelullaan Joy Divisionin ja Bauhausin ensimmäiset albumit. Kädet taskussa seisova päättäväisen uhmakas mies, kasvoilla ehkä harsoinen naamio, on kuvattu hieman ylhäältä, luultavasti valvontakamerasta. Keitä nyky-yhteiskunnassa halutaan kuvata ja valvoa erityisesti? Niitä, jotka ovat korruptoituneen nykyjärjestelmän vihollisia, niitä, jotka haluavat palauttaa orastavan kaaoksen takaisin kosmokseksi, järjestykseksi. Kannen keskellä olevan valkoisen kuvapalkin mies voidaan tässä kontekstissa nähdä anonyymiksi tekijäksi, joka on valmis astumaan valosta mustaan kaaokseen tuomalla sinne uuden järjestyksen. Nämä tuskin ovat ainoita tulkintoja.

Kohti kaaosta pukee sanoiksi ja äänimaisemaksi hiljaa nyrkkiä taskussa puristavan kansanosan oikeutetut katkeruuden tunteet, jotka vellovat Potemkinin kulisseja muistuttavan virallista totuutta vaalivan julkisuuden alla. Perinteisen työväenluokan pettäneiden uusvasemmiston sateenkaari-monikultturistien ja finanssikapitalistien YYA-sopimus on saanut unohdetun kansan suomut putoamaan lopullisesti silmiltä. Jo keskiverto media-ajan kuluttajazombille alkaa olla pikku hiljaa selvää, ketkä pienet mutta vaikutusvaltaiset suomalaisvihamieliset tahot haluavat luoda maahan eripuraa ja jakaa kansaa heikentääkseen sen uhrilampaaksi pystyyn kuolleiden utopioidensa alttarille. Globalistisilla kansanvihollisilla on omat suunnitelmansa hyödyntää tulevaa kaaosta, mutta on selvää, etteivät he läpikorruptoituneina degeneraatteina kykene luomaan järjestystä, jossa vallitsee hyvyys, kauneus ja totuus. Kuten levyn avausraidassa lauletaan: tulvaisuus kuuluu meille!

Vaikka meitä alkaa erilaisten galluppien mukaan olla aina vain enemmän, hyvää sanomaa ei media- ja kulttuuripaitsion vuoksi ole koskaan liikaa. Siksi levyn julkaissut Sakaramiina on harjoittanut RAC-kuvioissa poikkeuksellista sissimarkkinointia ja katupromootiota, ja onpa levyä jaettu arvosteltavaksi rocklehdillekin, mutta arvatenkin ne eivät ole tarttuneet syöttiin. Siellä suunnalla lienee niin paatuneita kuolevan ajan hengen vaalijoita, että jo pelkkä levyn näkeminen synnyttää ehdollistettuja vastenmielisyyden reaktiota. Sen sijaan terveet vaistot säilyttäneet lukijamme hankkivat albumin ilman erillistä kehotusta.

Arvio: RL

Pagan Skull / Reidh: Pagan Skull / Reidh 7” EP (Reaction Rock, 2019)

Aiemmin vain Mistreatia vinyylinä julkaisseen Reaction Rockin jo toinen kuluvana vuotena ilmestynyt seiskatuumainen,  Pagan Skull / Reidh -kimppa-EP, tarjoaa nuoremman polven radikaalirockia riuskalla black metal ilmaisulla. Sen verran kovasta kamasta on kyse, että esimerkiksi Discogsin levytiedosto antaa julkaisusta jo tutuksi käyneen viestin demokratiailveilyn toisinajattelijoille: This release has been blocked from sale in the marketplace. It is not permitted to sell this item on Discogs. Samalla myyntikielto on tae siitä, että nyt ollaan oikeasti vaarallisen ja kapinallisen musiikin äärellä.

Tällä pikkumustalla ei pyydetä lupaa sanoa ääneen totuus, jonka aikamme Pravdat haluavat visusti kieltää. Levyllä kuljetaan pystyssä päin romahtamaisillaan olevaa ajan henkeä vastaan. Jo uraa RAC-kuvioissa tehnyt Pagan Skull manaa esiin spirituaalista vallankumousta tänä pimeänä Kalin/Ragnarökin aikakautena, kun taas Reidhin viesti on tiukasti kiinni veressä ja maassa ja niitä uhkaavissa sionisti-globalisteissa.

A-puolelta kuultava Pagan Skullin keskitempolla hölkyttelevä kuusi ja puoliminuuttinen  bm-RAC-hybridi ”As the last fortress of our faith is burning” on positiivisessa mielessä niin omanlaistaan tavaraa, ettei sellaista löydy ainakaan Suomen kamaralta, tuskin muualtakaan. Kappaleen sovituksessa on omaperäisyyttä, eikä kuulija voi olla hämmentymättä esityksen keskellä kuultavasta huilulla soitetusta pitkähköstä väliosasta, joka tuo väistämättä mieleen Jethro Tullin eteerisen progeilun. Kontrasti on melkoinen,  koska kappale on muutoin sangen raakaa bm-pieksentää.

Vasta muutaman julkaisun tehnyt Reidh on melko tuore nimi kotimaisen rotutietoisen metallin saralla. Ainoat kuuntelukokemukseni bändiltä löytyvät ajalta, jolloin juutalaisten omistama mediajätti YouTube alkoi sosialistiseen Stasi-tyyliinsä sensuroida lumihiutaleiden anonyymien ilmiantovinkkien perusteella kaikkea valkoista identiteettiä puolustavaa musiikkia. 

Pari vuotta voi olla bändin kehityksessä pitkä harppaus ja se pitää ainakin uuden Reidhin materiaalin kohdalla paikkaansa. Soundeista ei löydy tukkoisuutta, vaan bändi rusikoi yhteissoittonsa rivakaksi panssari-bläkkikseksi, jossa on mukana ripaus Stahlgewitteriä sytykkeenä. Tuplabasarein vyöryvä runttaus ”Turn of tide” on eittämättä ärhäkäs taisteluhuuto Euroopan puolesta. Onneksi levyn takakannesta löytyy molempien biisien sanat, sillä varsinkin Reidhin kohdalla ne ovat tarpeen.

Takavuosien Levyraati-ohjelman grand old man Klaus Järvinen voisi hyvinkin arvostaa Reidhin teknistä osaamista, vaikka saattaisi silti todeta harmistuneena: ”Mutta kun näistä sanoista ei saa selvää!”. Ohessa kappaleen kertosäe, jotta Klasukin pysyy mukana nousevan nationalistiliikkeen aikaa vastaa kulkevassa sykkeessä:

We ride the winds on the mountainside

We march to war as brothers, side by side

death to traitors, they cannot hide

hail the new dawn, this is the turn of tide

we ride the winds on the mountainside 

stand your ground, this is the time

death to those, who try to hide

hail the new dawn, this is the turn of tide

Koska (((kansainväliseen))) Discogsiin ei ole luottamista, levyä kannattaa kysellä kotimaisilta lafkoilta kuten Sakaramiinalta ja Europa Erwache Productionisilta sekä muilta hyviksi havaituilta alan distroilta.

Arvio: RL

Tulevia keikkoja, joissa levyn yhtyeitä voi kuulla:

7.12.2019 pääkaupunkiseutu: Mistreat, Pagan Skull, Snöfrid, Sankar’hauta 1.2.2020: Reidh, Pagan Skull                         

2.11.2019 UKKOMETSON KEKRIMESSU

Suomen kansallismielisillä kerhoilla on ollut tapana viettää pienempiä tai suurempia pikkujouluja. Tampere 28 järjesti onnistuneet pikkujoulut viikkoa aiemmin. Soittamassa oli Sankar’hauta, P.W.A. ja White Minority. Jyväskylän 28 pikkujoulut ovat vielä tuloillaan. Luvassa White Minority ja tapahtumassa ruokailua ja muuta oheistoimintaa.

Ukkometson perinteeksi muodostuva Kekrimessu järjestettiin 2.11. ja se osoitti Suomalaisen kansallismielisen toiminnan monimuotoisuuden. Paikalla olevat yhtyeet edustivat monia eri musiikkityylejä. Raakaa Black Metalia soittava Aryan Hammer, nopeaa ja aggressiivista poliittista hardcore/thrash fuusiota soittava Marder, akustisia kappaleita soittanut trubaduuri Korkki (Sniper) ja örisevää punk rockia soittava Vapaudenristi. Mukana pientä oheistoimintaa illan iloksi.

Suomessa on vuosi vuodelta alettu työntää enemmän halloweeniä kansalle. Erityisesti osana kulutushysteriaa. Vanhempi polvi ei muista halloweenin olleen Suomessa kovin merkittävä juhla. Markkinakoneiston tavoittelema amerikkalaisen kulutuskulttuurin imitointi tulee ilmi parhaiten turhan kertakäyttökrääsän tyrkyttämisenä juhlan tekosyyllä.

Se on lähes täydellinen irvikuva siitä mitä kekri edustaa. Kyseessä ei ollut muovikrääsän ja massaviihteen ähky. Talonpoikaiskulttuurisäätiö kertoo:

”Satokauden päättymistä juhlittiin uuden sadon antimilla ja juomilla mässäillen ja niitä tulevan vuoden menestyksen takeeksi uhraten. Kekri oli yhteisöllinen tapahtuma, jolla oli riitin, rituaalin ja seremonian piirteitä. Tupa siivottiin ja valmistettiin erityisiä lahti- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja, joita tarjottiin runsain mitoin omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajille. Keitettiin viinat ja pantiin oluet ja ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi. Ruoan loppuminen ja nälkäiseksi jääminen oli huono enne.  Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, ylenpalttinen herkuttelu sekä tarinat ja taiat, joilla tulevaisuus yritettiin ottaa haltuun.”

Kaupungillistumisen ja kristinuskon paineen vuoksi kurjistuneen kekrin juhlinta on vasta viime vuosina nostanut päätään laajemmin. Monta vuosikymmentä riitäneen hiljaisemman kauden jälkeen on nähty yrityksiä elvyttää juhlaa. Talonpoikaiskulttuurisäätiö julkaisi vuonna 2013 opetusmateriaalia ja tietopaketin joka on suunnattu oppilaitoksille. Pitkään kekri oli vain pakanallisesta historiasta ja maalaisromantiikasta kiinnostuneiden tahojen huomioima menneisyyden ilmiö. 

Ukonvasama julkaisi kekri aiheisia lähetyksiä. Halloweenin, kekrin ja aiheeseen liittyvien teemat sekä musiikin yhdistävä lähetys on kuultavissa tässä:

https://www.spreaker.com/user/11150403/vasamaradio-kekri-specia

Aryan Hammer

Ennen kahdeksaa ensimmäinen yhtye kipusi lavalle. Ukkometson esimerkillinen äänentoisto tuo Aryan Hammerista esiin bändin potentiaalin. Yksinkertaiset ja tasaiset kappaleet ovat hyvin kuultavissa. Usein kansallismielisillä keikoilla soittanut Aryan Hammer on tilanteessa jossa se on osoittanut potentiaalinsa, mutta ei vielä täysin lunastanut odotuksia. Huolimatta kommandopipoista ja anonyymiteetistä, metal bändille on erityisen tärkeää sisältää jonkinlainen johtohahmo. Perinteisesti se on etualalla äänessä oleva laulaja. Aryan Hammerin satunnaisesti jyrähtävä rumpalin mölinä ei ole paras vaihtoehto, sillä se jättää lavalle selvästi yhden jäsenen mentävän tyhjiön. Mikäli yhtye saisi kokoonpanoon vihaisen terävästi agitoivan laulajan ottamaan lavan edustan haltuun, se olisi varmasti keikoilla seuraava askel ylöspäin.

Marder

Tarkasti rajatun rock kokoonpanon sijaan Marderissa on nähtävissä suurempaa kollektiivista voimaa. Yhtye on tarpeen tullen soittanut vaihtoehtoisilla kokoonpanoilla. Tilanteen vaatiessa, keikka soitetaan ilman jotain jäsentä tai jäsenen tilalla on sessiomies, joka soittaa keikan tiukan asiallisesti. Yhden miehen estyminen ei ole estänyt yhtyettä hoitamasta sovittuja keikkojaan. Yhtyeen keikat eivät ikinä ole menneet penkin alle. Välillä tulee tavallista tiukempi ja energisempi keikka, huonoimmillaan bändi vetää hieman jäykkänä ja epävireisenä. Koskaan ei nolosti epäonnistuen. Illan keikka oli jossain janan puolivälissä. Hieman kaaottinen äänimassa ja vaihtoehtoinen kokoonpano ei päässyt ihan parhaiden keikkojen hurmokseen, mutta hoiti hommat tyylillä. Erikoisuutena kuultiin uuden albumin kappale Unabomber, jonka aikana Sniper yhtyeen Korkki kävi huutamassa puolet kappaleen lauluista kireän äkäisellä. Ilmeisesti toista kertaa nähty vierailu osoitti että Korkilla olisi potentiaalia vetää hyvin aggressiivisempaa melodiatonta huutoa jota harvoin kuullaan Sniperin levyillä.

Korkki

Korkin oma keikka koostui pitkälti Sniper kappaleista. Yhtyeen tuotanto on täynnä lauluja joista olisi helppo tehdä akustiset versiot. Akustista materiaalia on kuultu jo 2002 vuoden The Moment of Truth albumin bonusmateriaalilla, mutta tarinat kertovat tulossa olevasta Suomenkielisestä akustisesta albumista. Nyt oli mahdollista kuulla paljon lauluja joita ei viime vuosien Sniper keikoilla ole kuultu. Soturin laulu, vöyrin marssi, lynkkareiden laulu ja monta muuta. Parhaiten akustisena toimivat herkät balladit kuten Elämästä kuolemaan ja Isänmaa. Korkki teki myös kunniaa Skrewdriverille soittamalla setin loppuun The Snow Fell. Sniperin leiristä on myös uutisia. Uudesta albumista on vihdoin ilmestynyt kunnollinen painos ja Suomeksi vedetty klassikkoalbumi ”Sotaa!” on uudelleenjulkaistu hienona digipak CD levynä.

Vapaudenristi

Vapaudenristi oli paikalla juhlimassa sekä kekriä että uutta Kohti kaaosta albumiaan. Reilusti uusittu keikkasetti oli puoliksi uuden levyn materiaalia. Monta kappaletta kuultiin ensimmäistä kertaa livenä. Settiin kuului myös varmoja tuttuja kappaleita aiemmilta levyiltä, joiden aikana ja etenkin loppua lähestyttäessä yleisö lämpeni huomattavasti. Erikoisuutena keikalla oli pari lainakappaletta, joista Tulimyrskyn jälkeen kappaleen aikana Sniperin Korkki kiipesi kolmatta kertaa lavalle, huutamaan kertosäkeen yhteislaulua.

Ilmoitettujen esiintyjien jälkeen lavalle kipusi vielä sekalainen joukko soittajia, jotka vetivät ikivihreitä RAC klassikoita. Rahowa, Mistreat, Der Sturmer, Pluton Svea lainakappaleita vetänyt porukka oli viihtynyt yltäkylläisten kekritarjoilujen äärellä ja menossa alkoi olla selvää juhlatunnelmaa.

Ukkometso on osoittanut aina olevansa tunnelmaltaan esimerkillinen paikka ja kekrimessu ei ollut poikkeus sääntöön.

Ukkometson kekrijuhlissa ei tällä kertaa ollut omia kuplivia, mutta tarjoilu ei loppunut kesken ja etäällä keskustan humusta sijaitsevan juhlapaikan meno tavoitti kaikki Talonpoikaiskulttuurisäätiön tiivistämät korostumat: ”Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, ylenpalttinen herkuttelu sekä tarinat ja taiat”

Veriyhteys tulee postaamaan videolinkkejä myöhemmin. Pidä silmällä päivityksiä. 

Keikkakalenterissa luvassa:

16.11. Jyväskylä 28 White Minority
6.12. Vantaa akustista musiikkia
7.12. pääkaupunkiseutu Mistreat, Pagan Skull, Snöfrid, Sankar’hauta. 
1.2.2020 Reidh, Pagan Skull.

Holokausti SS : Tapa ittes Timo Soini 7” EP (Reaction Rock, 2019)

Radikaalia nationalisti-hatecorea on tehty Suomessa vähän, tunnetuimpana nimenä kenties toissavuonna kokopitkän julkaissut Puhdistus. Sittemmin D-beatia takovan ryhmän rinnalle on astunut Tampereen suunnalla vaikuttava uusi ilmestys, Holokausti SS. 

Yhtyeen nimestä päätellen bändin genre voisi löytyä NSBM:stä tai amerikkalaistyylisestä hatecoresta. Yllätys olikin suuri kun asetin levylautaselle bändin ensimmäisen 7-tuumaisen EP:n Tapa ittes Timo Soini. Bändihän soittaa perinnetietoista -82 Suomi-hardcorea! Musiikillisesti levy ei tarjoa juuri mitään ikimuistettavaa, vaan sen viehätys perustuu lähes pelkästään häijyn törkeisiin lyriikoihin ja kansankiihottavaan kansitaiteeseen (EP:stä löytyy kaksi eri kansiversiota).

Temaattisesti HSS kulkee 1990-luvulla pahennusta herättäneen Shitter Limitedin jalanjäljissä. Levyillään matalaotsaista provoanarkismia edustaneen Shitter Limitedin tarkoitus oli lähinnä synnyttää pikkuporvareissa moraalista närkästystä. Tässä mielessä HSS kuuluu Shitterin kanssa samaan sarjaan, joskin tappokehoituksia jaellaan oikeistopoliitikkojen sijaan kosher-konservatiiviselle luopiolle ja haistattelua saavat osakseen vasemmistopolitiikot kuten kappale ”Painu vittuun Li Andersson” väkevästi todistaa. Vaikea sanoa nukkuuko punaporvari tämän levyn myötä sen huonommin kuin kokoomuslainen 1990-luvulla. Bändin riimittelijöillä on ainakin ollut hauskaa ja se kuuluu myös levyllä. 

Voi hyvinkin olla, että levyn suorasukainen maalittaminen on jonkinlainen barometri ruohonjuuritason fiiliksistä tällä hetkellä. Lisäksi on syytä muistaa, ettei HSS ole edes ainoa tekijä näillä apajilla, sillä vanhakantaista punkkia vääntävän Dead Kommunistin tekstit ovat monin paikoin yhtä pidäkkeettömiä kuin HSS:llä. 

Se, kertooko  EP Tapa ittes Timo Soini ainoastaan poliittisesta turhautumisesta vai siirtymisestä radikaaleihin tekoihin, on vielä tässä vaiheessa vaikea sanoa. Varmaa on vain se, että yleisen apatian taustalla kytee yleinen tyytymättömyys, joka saattaa jonkun ulkoisen syyn (vrt. vuoden 2015 massainvaasio, terrori-iskut) seurauksena leimahtaa milloin tahansa liekkimereen. Tässä mielessä HSS:n hirtehinen yhdeksän biisin vihanpurkaus voi olla jälkikäteen arvokas dokumentti ja indikaattori ajan hengestä, joka nousi myöhemmin valtavirtaan. 

Arvio: RL

Levyä myy Suomessa mm. Ukonvasama, Sakaramiina, Europa Erwache.

Kansallismielinen urheilu

Kansallismielinen toiminta ei ole vain musiikkia. Ympäri maata kokoontuu monenlaisia ryhmiä yhteisiin harjoituksiin ja ajanviettoon. Älä jää kotisohvalle laiskistumaan!