Ruotsin Södertäljesta tuleva Vit Aggression kuuluu maan RAC-klassikkoihin. 1980-ja 90-luvun taitteessa perustettu skinhead-bändi julkaisi vain yhden levyn, vuonna 1993 ilmestyneen albumin Död åt ZOG!. Sitä on pidetty jo pitkään yhtenä ruotsalaiskansallisen musiikkiliikkeen tärkeimmistä kulmakivistä. Sen jälkeen bändi teki muutamia metallin sävyttämiä irtobiisejä eri kokoelmille 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, mutta jo vuosituhannen vaihteessa bändi hävisi kartalta.
Lähes kaikkien yllätykseksi yhtye julkaisi vanhan laulajansa Göranin johdolla viime vuonna uuden levyn Mörker (pimeys). Julkaisun innoittamana Musta Kivi otti uudelleen koottuun Vit Aggressioniin yhteyttä ja teki yhtyeen voimahahmo Göranista ensimmäisen syvääluotaavan haastattelun yli pariin kymmeneen vuoteen. Haastattelu on luettavissa Mustan Kiven numerosta kuusi.
Niin sanottujen comeback-levyjen kohdalla moni on joutunut vuosien varrella pettymään, mutta tässä suhteessa Vit Aggression tekee poikkeuksen. Levy on kertakaikkisen tyrmäävä paluu, jota voi suositella sekä yhtyeen vanhoille diggareille kuin myös suoraviivaisen mustan metallin ystäville. Musiikilllisesti lähin vertailukohta löytyy toisen ruotsalaisen, Fyrdungin, viimeiseksi jääneeltä black metal levyltä Hyperborea. Joltain osin myös Mörker-levyn tematiikka on sama kuin Hyperboreassa, vaikka se kulkeekin huomattavasti synkempiä, kulttuuripessimistisiä, latuja pitkin.
Mörker on ennen kaikki sodanjulistus kaiken tuhoavaa Kalin aikakautta vastaan. Synkästä tulokulmastaan huolimatta bändi kertoo kansilehdillään uskovansa edelleen ikuiseen taisteluun pohjoisten kansojen puolesta: Mörker is a tribute to the frostbitten North and the determination of all men and women who steadfastly have fought for the survival and freedom of the Teutonic people throughout the years.
Ennen uutta tulemistaan Vit Aggression oli jo vahvasti kallellaan metalliin päin. Paluulevyllään bändi on siirtynyt lähes kiliiniseen, nopeasti hakkaavaan black metalliin, jossa on mukana myös kaikuja RAC-musiikista. Tämä kuuluu ennen kaikkea Göranin perinteisessä laulutyylissä, biisien rakenteissa ja riffittelyssä. Sen sijaan lyriikat eivät ole enää niin in-your-face kuin ennen, vaan kansallissosialistinen ja Traditionaalinen maailmankatsomus tuodaan esiin hienovaraisemmin.
Bändin soitto on taitavaa ja ammattimaista, joskaan ei kovin persoonallista verrattuna muihin saman genren toimijoihin. Se, mikä erottaa bändin muista, on asenne ja biisien käsin kosketeltava vaaran tuntu, jollaista uskottavuutta eivät bedroom-metallistit ja internet-soturit voisi koskaan saada aikaan. Miehet ja marjanpoimijat ovat erikseen.
Yli neljännesvuosisadan kuluminen edellisestä levystä kuuluu musiikin lisäksi kappaleiden teemoissa. Vuonna 1993 ei puhuttu esimerkiksi myyttisestä mustasta auringosta, mutta 2000-luvun jälkeen sitä ovat käsitelleet monet RAC-bändit ja paluun tehneet yhtyeet kuten Fortress. Kappale ”Svart Sol” (musta aurinko) on levyn harvoja hitaita runttauksia, jossa kepeänä pidetty ruotsin kieli kuulostaa hämmästyttävän aggressiiviselta ja synkältä. Levyn englanninkielisistä esityksistä kovimpaan suoritukseen yltää vimmainen ”Werwolf", jossa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Jos pitäisi suositella yksi ulkomainen RAC-metal levy viimeisen vuoden ajalta, niin se olisi varmasti Mörker. Toivottavasti emme saa odottaa bändin seuraavaa levyä 27 vuotta.
1 Mörker 7:59
2 Werwolf 4:11
3 På Vikingtåg 2:45
4 Lightbearers 4:59
5 Rider Of Nightmares 3:00
6 Oskorei 4:37
7 Revenge 4:58
8 Svart Sol 4:30
9 På Vikingtåg, Pt II 2:39
Arvio: RL
